Miten lämmitän ääneni ja mieleni ennen esiintymistä?

Miksi äänenlämmittely kannattaa?

Minulle äänenlämmittely on ennen kaikkea virittäytymistä tulevaan tilaisuuteen. Se on tietoisen läsnäolon hetki, joka pysäyttää kiireen ja tuo minut tähän hetkeen. Äänenlämmittely ei nimittäin lämmitä pelkästään ääntä, vaan se virittää koko mieli-kehoyhteyttä, vapauttaa turhaa jännitystä ja rauhoittaa hermostoa. Kun keho ja ääni toimivat yhteistyössä, olo on energisempi ja huomattavasti itsevarmempi. Joskus teen äänenlämmittelyä ihan vain siksi jotta minulle tulisi parempi olo päivän keskellä!
Ja kun ei tarvitse jännittää äänen kestävyyttä, voi olla aidosti läsnä muiden kanssa ja valmis ilmaisemaan itseään.

Mistä äänenlämmittelyni ennen esiintymistä koostuu?

Kursseillani moni yllättyy, että ääni ei synnykään pelkästään suun tai kurkun alueella, vaan äänenkäyttö on kokonaisvaltainen kehon toiminto. Siksi en aloita äänen lämmittelyä suoraan äänihuulista. Ensin herättelen ja vapautan kehoa, sitten suuntaan huomion hengitykseen ja aktivoin hengityksen tukea. Sen jälkeen lämmitän artikulaatiota ja lopuksi itse ääntä.

Tavoitteeni ei ole tehdä mahdollisimman suurta ääntä tai suorittaa täydellistä lämmittelyä. Haluan löytää ennen esiintymistä kehostani tilaa, hengityksestäni vapautta ja äänestäni joustavuutta.

Tässä on melko yksinkertainen äänen lämmittelyrutiini, jota käytän esimerkiksi ennen teatteritreenejä, laulutunteja, esiintymisiä ja äänitöitä. Kesto on n.16-18 min.

1. Fyysinen lämmittely

Jotta kehoni herää ja lämpenee, aloitan usein ravistelemalla koko kehon läpi, käsiä, jalkoja, lantiota, rintakehää, kasvoja. Annan liikkeen olla myös vähän outoa, se poistaa vakavuuden koko lämmittelystä ja tulevasta tilaisuudesta. Tässä kohtaa tykkään ajatella, että ravistelen kehostani pois kaikki ylimääräiset huolet ja murheet, joita olen päivän aikana kerännyt mukaani. Ravistelen pois myös esiintymisjännityksen. Ravistellessa huomio siirtyy pois ajatuksista takaisin kehoon ja se auttaa myös hengitystäni vapautumaan.

2. Venyttely ja kehon avaaminen

Seuraavaksi venyttelen erityisesti rinnan ja selän aluetta. Haluan tuntea, että ylävartalossani on tilaa hengittää ja että pystyn seisomaan ryhdikkäästi ilman turhaa jännitystä. Jännittäessä meillä on usein taipumus "suojata" itseämme ja vetää rintakehää kasaan. Rinnan avaaminen onkin loistava keino purkaa jännitystä sisältä ulospäin: kun keho avautuu, myös mieli saattaa päästää irti. Lisäksi kun käytät kehoa välillä ääriasennossa rintakeha auki, hyvässä ryhdissä seisominen ei tunnu enää esiintymistilanteessa vieraalta tai "yliryhdikkäältä".

Joogasta tuttu cat & cow -liike eli kissa–lehmä on yksi suosikeistani, sillä siinä selkäranka pääsee liikkumaan ja kaulan sekä rinnan alue saa ihanaa venytystä. Toinen helppo tapa on ottaa tukea seinästä ja avata rintakehää siten.

Kiinnitän huomiota myös alavartaloon. Jos olen istunut paljon tai jännitän, huomaan painuvani kasaan. Lonkankoukistajien ja etureisien venyttely tekee tilaa kropan etupuolelle. Takareisiä venyttäessäni tykkään ohjata hengitystä tietoisesti selkään ja takareisiin – näin saan yhteyden myös kehon takapuolelle, joka niin helposti unohtuu.

3. Syvähengittely

Seuraavaksi siirryn hengitykseen. Syvähengittely auttaa rauhoittumaan ja avaa koko hengityskapasiteettimme käyttöön. Syvähengityksessä laajenemme kauttaaltamme. ja sen vastakohta on pinnallinen hengitys, jossa vain hartiat, rinta tai vatsa nousee erikeen. Hengitys on äänentuoton “moottori”.

Menen usein lattialle makaamaan polvet koukussa ja laitan kirjan takaraivon alle. Asetan kädet alavatsalle ja "kutsun" hengityksen käsiini. Hengitystä ei pakoteta liian kovasti alas, vaan sen annetaan rauhassa löytää tie sinne. Tässä ei saa olla kiireen tuntua, sillä jännittynyt keho ei pysty rentoutumaan. Pyrin mahdollisimman vaivattomaan ja äänettömään hengitykseen.

Käytän tässä usein mielikuvaa suuresta nenästä alavatsallani: kuvittelen, että raikas ilma virtaa sisään suoraan tämän "nenän" kautta. Mielikuva syventää hengitystä aivan huomaamatta. Neniä voi kuvitella myös pitkin selkärankaa – se auttaa selkää vapautumaan ja antaa hengitykselle vielä enemmän tilaa.

4. Hengityksen tuen aktivointi

Kun hengitys on syventynyt ja keuhkoissa on tilaa toimia, alan aktivoida hengityksen tukea. Hengityksen tuella tarkoitan tässä sitä, että pystyn säätelemään uloshengitystä paremmin ja antamaan ilmalle tasaisen virtauksen. Se auttaa puhetta kantamaan ja tekee pidempienkin lauseiden puhumisesta vaivattomampaa. Samalla minun ei tarvitse yrittää tehdä kaikkea kurkulla.

Nämä voi tehd'ä myös seisaaltaan tai istualtaan, mutta yleensä olen edelleen lattialla selälläni ja alan tehdä pitkää, tasaista "sss"-äännettä kattoa kohti. Valitsen katosta yhden pisteen ja kuvittelen suuntaavani ilmasuihkun suoraan sitä kohti.

Kun ilma loppuu, avaan suun, vapautan vatsan sekä rintakehän ja annan raikkaan hapen virrata rauhassa takaisin sisään. Tässäkin tavoitteena on äänetön ja mahdollisimman vaivaton sisäänhengityksen palautuma, keuhkot täyttyvät kuin itsestään, kun niille antaa tilaa ja aikaa. Toistan tämän noin 5–10 kertaa.

Sen jälkeen teen lyhyitä ja nopeampia s-s-s-s-s-äänteitä. Siinä huomaa konkreettisesti, miten vatsalihakset ja pallea aktivoituvat nopeassa, sykkivässä rytmissä.

Tämän jälkeen nousen lattialta ylös, teen sen rauhallisesti. Haluan säilyttää kehossa sen rentouden ja yhteyden, jonka olen juuri löytänyt.

5. Artikulaation lämmittely

Seuraavaksi siirryn kasvoihin, suuhun ja kieleen. Artikulaatiolla tarkoitetaan puhe-elintemme kuten kielen, huulten ja leuan täsmällistä ja joustavaa liikettä. Kun suun ja kasvojen alue on lämmin, puheesta tulee selkeää ja vaivatonta ilman, että leuka tai kieli alkavat jännittyä.

Aloitan venyttämällä kasvojani tekemällä mahdollisimman suuria ja ilmeikkäitä ilmeitä. Samalla teen pientä muminaa ja kevyttä ääntelyä. Samalla herättelen äänihuuliani varovasti.

Seuraavaksi vuorottelen pusuhuulia ja poksausta. Puristan huulet ensin eteen suppuun ja annan pusun, ja päästän ne sitten rennosti napakkaalla poksautuksella auki. Liike herättelee huulilihakset.

Sen jälkeen teen kielijumppaa. Kuvittelen esimerkiksi "peseväni" kielellä hampaat, ikenet ja poskien sisäpinnat hitaasti läpi. Vien kieltä eri suuntiin ja haen liikettä myös niihin sopukoihin, joita en normaalisti ajattele. Lopuksi työnnän kielen ulos ja kurkotan sillä eteen, sivuille ja kohti nenänpäätä.

Teen näitä liikkeitä muutaman kierroksen, jotta kieli ja huulet ovat täysin hereillä ja valmiina muotoilemaan sanat täsmällisesti.

6. Äänen lämmittely

Nyt siirryn varsinaiseen äänen lämmittelyyn. Tämän osion pidän usein aika yksinkertaisena.

Teen mmm-äänteellä sireenejä eli liu'utan ääntä matalalta korkealle ja takaisin alas. Mmm-äänteen avulla on helppo hakea resonanssia rintakehään ja pään alueelle, mikä tuo äänen soinnille lisää tilaa.

Sen jälkeen teen samaa liukua huulipärinällä tai r-äänteellä. Tämä lämmittelee äänihuuliani entisestään ja auttaa minua viemään ääntä korkeuksiin, joihin en ole vielä tänään mennyt, näin sitten esiintyessä minun on helpompi vaihtaa tarvittavaa äänenkorkeutta.

Lopuksi saatan laulaa pienen pätkän jotain tuttua laulua tai improvisoida jotain uutta.

7. Extra: Yliartikulaatio ja kieli ulkona lukeminen

Tämä harjoitus saa oppilaani aina nauramaan ja poistaa itseltänikin jotain vakavuutta esiintymisen suhteen! Käytän tätä omassa lämmittelyssäni extrana silloin, kun minusta tuntuu, että artikulaatio tai puhuminen on edelleen jotenkin jumissa.

Otan pienen pätkän tekstiä ja luen tekstiä niin, että työnnän kielen pitkälle ulos suusta. Se tekee puhumisesta äärimmäisen vaikeaa, jolloin suun alueen lihakset joutuvat tekemään töitä paljon tavallista enemmän. Tässä kannattaa muuten katsoa peilistä, että kieli todella pysyy ulkona eikä ala salakavalasti vetäytyä takaisin suuhun!

Kun harjoituksen jälkeen lukee saman tekstin normaalisti, suussa on uskomattoman paljon tilaa ja artikulaatio tuntuu todella vapaalta, selkeältä ja vaivattomalta.

Kuinka kauan äänen lämmittelyyn kannattaa käyttää aikaa?

Minulla ei ole yhtä tiettyä minuuttimäärää. Jos minulla on paljon aikaa, teen koko rutiinin rauhassa ja vielä enemmänkin. Jos esiintyminen alkaa pian, valitsen harjoituksista juuri ne, joita sillä hetkellä tarvitsen.

Jos olen jännittynyt tai minulla on kiireen tuntua, käytän enemmän aikaa kehon ravisteluun ja syvähengitykseen.

Jos taas olen väsynyt, keskityn enemmän hengityksen aktivointiin, artikulaatioon ja äänen herättelyyn.

Eli äänen lämmittely ei ole minulle aina täysin samanlainen rutiini. Kuuntelen, mitä kehoni ja ääneni tarvitsevat juuri sinä päivänä.

Äänen lämmittelyn ei tarvitse olla täydellinen

Tärkeintä on muistaa, ettei äänen lämmittelyn tarkoitus ole suorittaa pitkää harjoitussarjaa oikein. Tämä voi vain lisätä kynnystä tehdä yhtään mitään.

Joskus jo muutama minuutti kehon ravistelua, hengitystä, artikulaatiota ja kevyttä äänen lämmittelyä riittää muuttamaan sen, miltä esiintyminen tuntuu.

Ja jos jokin harjoitus aiheuttaa kipua tai epämiellyttävää tunnetta kurkussa tai äänessä, sitä ei pidä väkisin jatkaa.

Kuuntele omaa kehoasi ja ääntäsi.

Minulle äänen lämmittely on ennen kaikkea turvallinen rutiini, ja se jättää aina mieleen ja kehooni hyvän olon tunteen.

Ehkä löydät siitä myös jotain omaan esiintymiseesi 🤍